Runotar kuvailee 5/6

145. Runo to/ Tie ulos

FIKTIOTA JA FAKTAA LEMMENLUOLASSA
- proosaruno -

Haluan vain ulos tästä yksinäisyydestä. Onko
sinun kätesi koskaan koskettanut kuumaa
rautaa. Paloarvet ovat tuskalliset hämähäkin-
seittien tarttuessa niihin. Vie aikaa ennenkuin
ne paranevat. Minulla on hyväilevää geeliä sinunkin
arvillesi. Se on vaaleaa krokotiilin sylkeä ja auttaa
ihanasti hellien. Siittä saa vuosien kypsyttämää
kärsivällisyyttä. Ja kun avaan vielä elämänjuomani
siittä saamme vaaleanpunaista kuplivaa. Saamme
onnea ja maistaa taivaallisen hyvää pilvenhattaraa,
joka on maustettu tivolin makealla hattaralla. Se on
juomista kauneinta. Mutta ei minulla ole voimia kantaa
näitä kaikkia eteesi, sillä minun täytyy taistella, kulkea
vastavirtaan jos on tarpeen. Silloin kaikki kulkevat minua
kohti ja tuijottavat terävillä katseilla sydäntäni rikki.. Mutta
minulla on syli avoinna. Voit tulla jos tulet sydän avoinna.
Suljettuihin sydämiin on ruosteiset lukot ja niitä ei saa
auki, kuin sisäpuolelta. Ne lukot narisevat, kuin vanhan
kauhulinnan portit ja sellainen karkoittaa minut nopeasti
pois. Jos sydämesi on lukossa, avaa se sisältäpäin. Näin
ollen olisit pian luonani. Rakkautemme huone tuoksuisi.
Peilistä näkyisi onnelliset kasvot. Raottaisin hieman verhoa
ja näyttäisin meille reitin mistä pääsisimme pois jos haluat
mennä. Jos et, jää minun syliini. Kerro kuinka minua rakastat.
Mutta älä valehele minulle. Minä huomaan valheet. Varsinkin
sellaiset, jotka polttavat kuin kekäle sydämessä. Olemme tässä,
pois emme halua. Olkaamme. Sallikaamme. Ja jos haluamme
Sinä tai minä tai me yhdessä poistukaamme. Tuossa verhon
takana on tie ulos, muistathan.

                                  *e.j-P